Paljon on puhuttu nuorten pahoinvoinnista. Asia oli esille presidentinvaaleissa, johti presidentti Sauli Niinistön "Ihan tavallisia asioita" kampanjaan jne. Keskustelu jatkuu varmasti yhä eli miten me voimme suojella lapsiamme alkoholikulttuuriltamme ja muilta riippuvuuksilta, jotka vaanivat yhä nuorempia suomalaisia?
Tunnettu ja arvostettu lastenpsykiatri ja nuorisoterapeutti Jari Sinkkonen kommentoi teinikapinaa kirjassaan:"Nuoruusikä":
"Erittäin hyvä uutinen on, ettei raivoisa teinikapina ole mikään välttämätön osa tervettä kehitystä; aiemmin muuta saattoivat väittää jopa psykologit.
Kapinaa ennaltaehkäistään pitämällä hyvää huolta keskusteluyhteydestä. Nuorelle on tärkeää tietää, että vanhemmat ovat kiinnostuneet hänen kaikista asioistaan. Rajat ovat nekin kiinnostuksen merkki. Sinkkonen on työssään saanut kuulla, että moni ryyppäävä, tupakoiva tai tuntemattoman kanssa sänkyyn hypännyt nuori itse asiassa toivoisi äidin tai isän pysäyttävän hänet.
– Jos nuorella on ollut turvallinen lapsuus ja terveitä kiintymyssuhteita, nuoruuden irrottautumisprosessi vanhemmista on yleensä huomattavasti säyseämpi, Sinkkonen tietää."
Tässä palataan jälleen kerran varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn, josta olen paljon aiemmissa blogeissani puhunut. Päiväkodit eivät tee tarpeeksi lastensuojeluilmoituksia uutisoitiin menneellä viikolla mediassa. Se on huolestuttavaa. Toisaalta päiväkodeissa työskentely on yhä vaativampaa, työnohjaus on tullut yhä tarpeellisemmaksi päivähoidossa.
Hälyttävät mielenterveysongelmaisten luvut Suomessa ja siinä miten masennuslääkkeitä mm. käytetään kertovat siitä, että jos puhutaan pelkästä masennuksesta, niin lapsuuden ongelmien yleisyys on mielestäni huomattavissa. Kyvyt käsitellä elämän kriisivaiheita sekä aikuistuminen ja itsenäistyminen tuottavat vaikean lapsuuden kokeneelle ongelmia varsinkin tunne-elämän puolella. Alkoholiin tai muihin päihteisiin turvautuminen pahentaa ongelmia. Lisäksi on huolestuttavaa se, että luonnehäiriöisten sanotaan lisääntyvän yhteiskunnassamme.
Mihin näissä kaikissa edellämainituissa lopulta palataan kuin perheeseen? Ja siihen aikaan mikä on erittäin olennaista lapsen kehityksessä, eli pikkulapsivaihe. Siksi sinne kuuluu panostaa. Se ei tarkoita, että esim. päivähoitopalveluista tulisi luopua, koska hyvä vanhemmuus ei ole täydellistä vanhemmuutta tai sellaista ettei siinä saisi vanhempi toteuttaa itseään, jos haluaa. Jokaisen vanhemman tulee saada valita itselleen ja perheelleen sopivin lasten hoitomuoto. Suurin merkitys on sillä, että jos perhe kohtaa ongelmia, se hakee itse aktiivisesti apua ja huolehtii parhaansa mukaan jälkikasvustaan. Ja jos perhe ei itse osaa hakea apua, se ohjataan sen pariin asiantuntevasti ja koko perhettä kunnioittaen. Lisäksi yhteiskunnan täytyy tukea ja huolehtia siitä, että nämä sen tuottamat palvelut toimivat moitteettomasti. Turvattoman lapsuuden elänyt ei voi saada enää onnellista lapsuutta, mutta voi sen omille lapsilleen antaa.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kommentit