Nykyaikana on tullut muodiksi mennä tunteiden perässä. Avioliitosta saatetaan erota voimakkaiden tunteiden takia, koska ollaan rakastuttu johonkin toiseen. Tai sitten perustellaan muitakin asioita tunteilla, varsinkin rakkaudella, esim. lukumääräneutraali avioliitto.

Ihmisillä tunteet vaihtelevat. Niiden tarkoituksena on värittää elämää ja jos niitä ei käsittele, voi ajatua vaikkapa masennukseen. Käsitteleminen on kuitenkin eri asia, kuin niiden mukaan meneminen. Kuinka monesta tuntuukaan aamuisin töihin lähtiessään, että nyt tekisikin mieli jäädä nukkumaan, mutta järki sanoo, ettei voi jäädä nukkumaan, koska työnantaja ei pitäisi siitä, ja pitää saada rahaakin jostain.

Tunteiden ja järjen erottaminen on taitolaji. Ihmiset saattavat avioliittonsa aikana ihastua muihinkin ihmisiin. Mutta kun tunteita ei ruoki ja niiden mukaan ei toimi, tunteet väljähtyvät aikanaan. Niiden takia ei kannata erota ja tuhota kaikkea sitä, mitä on yhdessä vuosia oman puolison kanssa rakennettu. Omaan puolisoonkin voi rakastua aina uudelleen ja uudelleen.

Rakastuminen ja rakastaminen ovat myöskin kaksi eri asiaa. Rakastaminen vaatii kärsivällisyyttä ja uhrautuvaisuutta, toisen ihmisen etusijalle asettamista oman itsensä sijaan. Miksi eroaisin puolisostani ohimenevän ihastuksen takia, ihmisestä joka rakastaa minua? Lapsillekin avioero on vaikea asia. Tai että rakastan yhä toista ihmistä, vaikka hän lihoisi, sairastaisi, olisi välillä hieman hankalakin. Siksi minun on myös erittäin vaikea uskoa, että polyamorinen suhde voisi toimia ilman inhimillisiä mustasukkaisuuden tunteita, varsinkin jos sitä perustellaan tunteilla. Joskus aikoinaan moniavioisuus oli pakonkin sanomaa, esim. VT:ssa Raamatussa, että kaikista naisista, esim. leskistä huolehdittiin. Taustalla oli kuitenkin epäitsekäs ajatus siitä, että jokaisesta yhteisön jäsenestä huolehditaan. Nykyisin naiset ja miehet tulevat toimeen itsenäisestikin, joten samaa tarvetta ei enää ole. Ja mustasukkaisuuden tunteilta ei silloinkaan vältytty, siis VT:n aikoina. Tasapuolisuus tuotti ongelmia. Moniavioisuuden hyväksyminen voisi tuoda tullessaan monia suomalaisia mustasukkaisuustragedioita, joita jo muutenkin meillä ihan riittävästi on.

Väestöntutkimuslaitoksen tutkimusprofessorin Osmo Kontulan mukaan polyamorisuus on eräänlaista kaikua hippiliikkeen vapaan rakkauden eetoksesta. "Antaa kaikkien kukkien kukkia." Vapaan kasvatuksen "hedelmistä" olemmekin saaneet jo nyt nauttia. Vapaa rakkaus, mitä kaikkea se toisikaan mukanaan? On käsittämätöntä, miten nykyaikana kaikkia vanhoja, pitkäaikaisia perinteitä halutaan muuttaa "rakkauden periaatteella". Ja mikä onkaan rakkauden määrite? Onko se sitä, mitä minä haluan? Rakkaus ja seksuaalinen himo ovat myöskin kaksi eri asiaa, eikä aina yhteydessä toisiinsa. Rakkaus voi olla sitäkin, ettei rakkaudesta toiseen ihmiseen halua sekaantua heidän avioliittoonsa. Eli mielestäni Raamatussakin rakkaus määriteltiin hieman toisin, se ei mm. etsi omaa etuaan:

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan,
ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo,
kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
1. Kor. 13:4-7"

Linkit:

Kun yksi ei riitä - Helsingin sanomat 26.5.2011

Uskollisesti sinun - sinun ja sinun, Helsingin sanomat 26.5.2011

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

www.maria.rajakari.palvelee.fi