sunnuntai, 28. lokakuu 2012

Kuka tai ketkä päättävät kotikunnassasi?

Huomenna se ratkeaa seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Mitä Sinä odotat oman paikkakuntasi valtuutetuilta? Mitä toivoisit heidän tukevan? Mitä asiat ovat Sinulle tärkeitä?

Kotikunnassani Espoossa vaikuttaa vahvasti Kokoomus. Kokoomuksella on suurin osa paikoista. Oletko ollut tyytyväinen kuntasi nykytilaan? Oletko ollut tyytyväinen siihen, miten palvelut on hoidettu ja mitä asioita on painotettu ja priorisoitu? Ovatko valtuustossa istuneet ne ihmiset, jotka sinne ovat kuuluneet ja ansainneet olla vai oletko eri mieltä?

Mitä kristilliset arvot Sinulle merkitsevät? Useimmille ne merkitsevät inhimillisyyttä, mutta kuitenkin vastuuta. Vapautta valita ja velvollisuutta kantaa vastuuta. Sinun äänelläsi on merkitystä, älä jää kotiin!

Nykykristillisen Suomen kohtalonhetket ovat käsillä, kristillisyys on marginaalissa: puolustakaamme siis kotia, uskontoa ja isänmaata. Vaalikentillä olen huomannut, että muidenkin uskontojenkin edustajat ovat tulleet sanomaan, että äänestävät KD:tä, koska uskonnonvapaus on heille yhtä tärkeä arvo kuten meillekin. Tämä on hyvä syy äänestää. Yhtä hyvä syy on myös se, että puolustamme perhettä sekä pidämme kaikista heikoimpien puolta. Koko käsite sosiaalityöstä on alkujaan kristinuskosta lähtevää. Sitä ei sovi unohtaa. Mikään muu puolue ei samalla tavalla puolusta kristinuskoa. Vaikkei itse uskoisikaan, monille suomalaisille kristilliset perinteet ovat tärkeitä. Mieti, elämmekö enää Suomessa, jossa näitä perinteitä on samassa mittakaavassa kuin ennen?

Eli summa summarum:vaalijännitys tiivistyy, mihin suuntaan haluat oman kuntasi kehittyvän? Muista, se kaikki lähtee kunnan päättäjistä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

www.maria.rajakari.palvelee.fi , FB-Maria Rajakari

perjantai, 12. lokakuu 2012

Miksi politiikka on niin raadollista?

Olen miettinyt, miksi politiikka on niin kovaa kilpailua. Yksi syy on varmasti se, että nk."työpaikat"/luottamustoimet ovat väliaikaisia, eikä koskaan voi tietää, että jatkuuko oma työ. Työelämässä oman työpaikan jatkuvuudessa voi olla varmempi, varsinkin jos kysymyksessä on vakituinen työ tai virka. Ei ole pelkoa omasta ja perheen toimeentulosta. Pelko taloudellisesta turvasta tekee ihmisen raadolliseksi.

Toiseksi politiikka houkuttelee sellaisia ihmisiä paljon, joita kiinnostaa valta, eikä todellisuudessa asioihin vaikuttaminen. Lisäksi huippupoliitikkojen ympärillä pyörii varmasti paljon pyrkyreitä, joiden tavoitteena on hyötyä hänestä. Vaikea tietää, kenen motiivit ovat puhtaat. Mielestäni valta ei sinänsä turmele,vaan jos ihminen on sitä sorttia, että valta kiinnostaa asioita enemmän, se turmelee joka tapauksessa. Silloin ihminen ei ole tarpeeksi vahva, vaan todellisuudessa hyvin heikko. Politiikassa ihmisen täytyy olla hyvin vahva, jotta ei muuta toimintapojaan, vaikka pelottaisikin jatkuuko oma työ vai ei. Kuitenkin pidemmällä tähtäimellä uskoisin, että sellainen työ, jossa ollaan tosissaan, kantaa kuitenkin pidemmälle, tai jos ei kanna, uraa kannattaa luoda muuallakin, jotta ei ole esim. vain politiikan varassa.

Loppujen lopuksi poliitikan teko ei ole muuttunut yhtään, vaikka elämme nk. sivistyneemmässä ajassa kuin vaikkapa muinaisessa Roomassa. Valtapeliä on yhä olemassa, sanonta:"Politiikassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja" ei ole muuttunut. Ihminen on ihminen, vaikka "sivistyisikin" enemmän. Ihmisellä on taipumus myös pahuuteen. Kaikista vaarallisinta on itseasiassa ajattelu, jossa itseä pidetään sellaisena, joka on pelkästään hyvä ja muut ihmiset tai ihmisryhmät ovat pelkästään mustavalkoisesti pahoja.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

www.maria.rajakari.palvelee.fi

sunnuntai, 7. lokakuu 2012

Miten voimme suojella jälkikasvuamme?

Paljon on puhuttu nuorten pahoinvoinnista. Asia oli esille presidentinvaaleissa, johti presidentti Sauli Niinistön "Ihan tavallisia asioita" kampanjaan jne. Keskustelu jatkuu varmasti yhä eli miten me voimme suojella lapsiamme alkoholikulttuuriltamme ja muilta riippuvuuksilta, jotka vaanivat yhä nuorempia suomalaisia?

Tunnettu ja arvostettu lastenpsykiatri ja nuorisoterapeutti Jari Sinkkonen kommentoi teinikapinaa kirjassaan:"Nuoruusikä":

"Erittäin hyvä uutinen on, ettei raivoisa teinikapina ole mikään välttämätön osa tervettä kehitystä; aiemmin muuta saattoivat väittää jopa psykologit.
Kapinaa ennaltaehkäistään pitämällä hyvää huolta keskusteluyhteydestä. Nuorelle on tärkeää tietää, että vanhemmat ovat kiinnostuneet hänen kaikista asioistaan. Rajat ovat nekin kiinnostuksen merkki. Sinkkonen on työssään saanut kuulla, että moni ryyppäävä, tupakoiva tai tuntemattoman kanssa sänkyyn hypännyt nuori itse asiassa toivoisi äidin tai isän pysäyttävän hänet.
– Jos nuorella on ollut turvallinen lapsuus ja terveitä kiintymyssuhteita, nuoruuden irrottautumisprosessi vanhemmista on yleensä huomattavasti säyseämpi, Sinkkonen tietää."

Tässä palataan jälleen kerran varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn, josta olen paljon aiemmissa blogeissani puhunut. Päiväkodit eivät tee tarpeeksi lastensuojeluilmoituksia uutisoitiin menneellä viikolla mediassa. Se on huolestuttavaa. Toisaalta päiväkodeissa työskentely on yhä vaativampaa, työnohjaus on tullut yhä tarpeellisemmaksi päivähoidossa.

Hälyttävät mielenterveysongelmaisten luvut Suomessa ja siinä miten masennuslääkkeitä mm. käytetään kertovat siitä, että jos puhutaan pelkästä masennuksesta, niin lapsuuden ongelmien yleisyys on mielestäni huomattavissa. Kyvyt käsitellä elämän kriisivaiheita sekä aikuistuminen ja itsenäistyminen tuottavat vaikean lapsuuden kokeneelle ongelmia varsinkin tunne-elämän puolella. Alkoholiin tai muihin päihteisiin turvautuminen pahentaa ongelmia. Lisäksi on huolestuttavaa se, että luonnehäiriöisten sanotaan lisääntyvän yhteiskunnassamme.

Mihin näissä kaikissa edellämainituissa lopulta palataan kuin perheeseen? Ja siihen aikaan mikä on erittäin olennaista lapsen kehityksessä, eli pikkulapsivaihe. Siksi sinne kuuluu panostaa. Se ei tarkoita, että esim. päivähoitopalveluista tulisi luopua, koska hyvä vanhemmuus ei ole täydellistä vanhemmuutta tai sellaista ettei siinä saisi vanhempi toteuttaa itseään, jos haluaa. Jokaisen vanhemman tulee saada valita itselleen ja perheelleen sopivin lasten hoitomuoto. Suurin merkitys on sillä, että jos perhe kohtaa ongelmia, se hakee itse aktiivisesti apua ja huolehtii parhaansa mukaan jälkikasvustaan. Ja jos perhe ei itse osaa hakea apua, se ohjataan sen pariin asiantuntevasti ja koko perhettä kunnioittaen. Lisäksi yhteiskunnan täytyy tukea ja huolehtia siitä, että nämä sen tuottamat palvelut toimivat moitteettomasti. Turvattoman lapsuuden elänyt ei voi saada enää onnellista lapsuutta, mutta voi sen omille lapsilleen antaa.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

www.maria.rajakari.palvelee.fi

FB-Maria Rajakari

sunnuntai, 23. syyskuu 2012

Lasten päivähoito keskeinen kunnallispoliittinen kysymys

Sosiaali- ja terveyskysymysten on sanottu olevan tällä hetkellä yksi kuumimmista perunoista kunnallisvaalikeskustelussa. Olin yleisössä 20.9.2012 YLE:n Isolla Pajalla puolueiden puheenjohtajien kunnallisvaalitentissä, jossa käytiin aika paljon läpi myös minunkin ilokseni SOTE-kysymyksiä.

Puolueeni puheenjohtaja Päivi Räsänen, lääkäri ammattitaustaltaan, oli monen mielestä hyvinkin asiantunteva näiden kysymysten ollessa kyseessä. Ja täytyy itsekin sosiaalialan ammatti-ihmisenä sanoa, että joidenkin puheenjohtajien tietämys asiasta ei ollut läheskään niin hyvä ja kattava.

Päivähoidon järjestäjinä kunnat ovat tärkeässä roolissa. Kuntien taloudellinen tilanne ja päätökset rahankäytöstä vaikuttavat myös päivähoidon arkeen. Päivähoidon ongelmia ovat usein liian suuret lapsiryhmät ja liian vähäinen tai kouluttamaton henkilökunta.

Uudet tutkimukset tuovat päivähoitotyölle aina uusia haasteita ja vaatimuksia. Esimerkiksi luki- ja kirjoitushäiriöiden tutkimus on tuonut esille uutta tietoa siitä, miten tällaisia lapsia voidaan tukea jo varhaiskasvatuksessa. Muutenkin enemmän tukea tarvitsevien lasten määrä on kasvanut päivähoidossa. Tämä vaatii yhteistyötä eri tahojen ja ammattihenkilöiden kanssa. Nykypäivänä perheillä on myös yksilöllisempiä vaatimuksia päivähoidon suhteen. Esimerkiksi vanhempien vuorotyö tuo mukanaan sen, että lapset tarvitsevat hoitoa silloin tällöin viikonloppuisin ja öisin. Monikulttuurisuus on tuonut tullessaan myös uudenlaisia haasteita päivähoidon kenttään.

Kuntien täytyykin nyt miettiä viisaasti kuinka näihin haasteisiin voidaan vastata ja kuinka saada suomalainen päivähoito toimimaan järkevästi. Vallitseva taloustilanne asettaa tilanteelle vielä lisäksi omat haasteensa.

Kunnissa tulisikin kehittää mahdollisuuksia vanhemmille valita omien lastensa päivähoito eri vaihtoehdoista. Laadukkaan varhaiskasvatuksen rinnalla me kristillisdemokraatit korostamme lasten kotihoidon mahdollistamista. Perheille pitää luoda mahdollisuudet lastensa kotihoitoon esiopetusikään saakka. Perhepäivähoitajien työehtoja ja palkkausta täytyy parantaa niin, että alalle saadaan lisää työntekijöitä. Perhepäivähoito ja sen kehittäminen tulisi pidemmällä juoksulla varmasti kalliimpaa laitoshoitoa halvemmaksi (esim. päiväkotien rakentamisessa ja kunnossapidossa kunta säästäisi). Toisaalta moni vanhempi kokee varsinkin alle 3-vuotiaiden kohdalla koti- tai perhepäivähoidon miellyttävämmäksi vaihtoehdoksi lapselle.

Kunnallisvaaliehdokaspäätöstä tehdessä äänestäjien on hyvä miettiä niitä asioita, mitkä ovat tärkeitä itselle ja omille läheisille. Varsinkin lapsiperheille nämä kysymykset ovat ajankohtaisia. Kristillisdemokraatit korostavat, että päätökset koskien omien lasten varhaiskasvatusta tulee saada tehdä oman keittiön pöydän ääressä. Lasten päivähoitoa tulee kehittää koko perheen tarpeet huomioiden.

Siksi myös kuntapäättäjiin tarvitaan varhaiskasvatuksen ammattilaisia, joilla on koulutusta, kokemusta ja näkemystä päivähoidon arjesta ja löytyypä usealla näistä ehdokkaista sitä myös omien lastenkin myötä. Mietithän tarkasti ketä äänestät! :-)

Maria Rajakari, lastentarhanopettaja (sosionomi AMK)sekä S2 (suomi toisena kielenä) - opettaja Espoosta

(Lähteinä käytetty mm. Lastentarhanopettajaliiton materiaalia)

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

www.maria.rajakari.palvelee.fi

FB-Maria Rajakari

sunnuntai, 9. syyskuu 2012

Rakastathan minua?

Lasten ja nuorten pahoinvoinnista on julkisuudessa puhuttu viime vuosina. Presidentti Sauli Niinistö onkin julkaissut nuorten syrjäytymistä pohtineen, odotetun työryhmänsä mietinnön: ”Ihan tavallisia asioita”, joissa käydään läpi nuorten elämään liittyviä asioita selkeästi ammattitaidolla.

Yksi suuri asia nuorten syrjäytymisen taustalla on lisäksi varmasti niinkin tavallinen asia kuin rakkauden puute. Nyky-yhteiskunta ei tarjoa nuorille paljoakaan kokemuksia hyväksymisestä omana itsenään. Muun muassa media muokkaa omat kuvansa siitä, millainen nuoren tulisi olla. Ihmisten arvoa mitataan lähinnä saavutuksilla. Ihminen ei enää ole arvokas sellaisenaan. Arvomaailma on voimakkaasti muuttunut kovempaan suuntaan. Kristilliset arvotkaan eivät ole enää voimissaan. Kristilliseen elämännäkemykseen on aina vahvasti kuulunut ihmisen arvon korostaminen. Kristillisessä ihmiskäsityksessä kaikkien ihmisten arvo on sama huolimatta varallisuusluokasta, mahdollisista vammoista, sairauksista tms. Jokainen on arvokas, Jumalan kuva.

Kristillisen ihmiskäsityksen taustalla on rakkaus. Kovin ihmeellistä ”tähtitiedettä” ei ihmislapsen tai nuoren kasvattaminen ole. ”Rajat ja rakkaus”-teemalla pääsee aika pitkälle. Kokemus hyväksymisestä omana itsenään on siis tärkeää sekä kokemus rakastetuksi tulemisesta.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

www.maria.rajakari.palvelee.fi