Narsistisessa yhteiskunnassamme on vallalla nk."Split"(lohkominen)-ajattelu, joka tarkoittaa, että ihminen jakaa usein ihmiset kahteen ryhmään hyviin ja pahoihin. Pahoihin eli huonoihin kuuluvat ne ihmiset, jotka jollain tavalla turhauttavat ja joille ollaan vihaisia. Turhautumisen seurauksena myös hyvä ihminen voi siirtyä pahojen ihmisten ryhmään. Tavallisesti me koemme ihmisen sellaisina, että hyvät ja pahat ominaisuudet ovat ihmisissä sekoittuneena.
Lohkominen hyvään ja pahaan on tyypillistä myös meidän kulttuurituotteillemme, etenkin lasten saduille, kertomuksille ja elokuville. Pahat ovat yleensä erittäin pahoja ja hyvät erittäin hyviä. Eräänlaista lohkomista tapahtuu meille lisäksi rakastuessamme, koska koemme rakkauden kohteen äärimmäisen hyvänä ja ihmeellisenä. Lohkominen ja idealisoiminen toimii suhteen alussa liimana, joka pitää uuden suhteen kasassa. Ajan mittaan opimme kuitenkin hyväksymään ihmisen raadollisena ja arkisena kaikkine vikoineen.
Samoin esimerkiksi monista valtaapitävistä ajatellaan, että he ovat joko "hyviksiä" tai "pahiksia".Tämä näkyy myös esim. kiusaamiskulttuurissa, jossa kiusattu on läpeensä paha ja hänessä ei nähdä mitää hyvää. Hän kantaa yhteisönsä syntejä. Poliitikko voi joutua myös tällaisen riepottelun kohteeksi kuten tietysti muutkin ihmiset omissa yhteisöissään.
Lisäksi politiikassa tämä ilmiö, lohkominen, näkyy myös siinä, että ajatellaan:"Oma puolue vastaan muut puolueet". Arvostellaan muita puolueita, eikä nähdä niissä mitään hyvää. Ainakin julkisuuteen tilanne näyttäytyy ulkopuolisten silmissä tällä tavoin. Ratkaisut politiikassa lohkotaan myös samalla tavalla, esim. tämä Kreikan vakuustilanne.
Media ja poliittinen peli luokin ihmisille ajatuksia siitä, kuinka yleisesti ajatella eri asioista ja siksi sillä on myös suuri vastuu. Nykyajan yksilökeskeisessä, narsistisessa kulttuurissa korostetaan tällaista lohkomista, mutta se ei anna mielestäni yleisesti hyvää kuvaa siitä, mikä on todellista, koska kasvavat lapset ja nuoret ottavat vaikutteita ympäröivästä yhteiskunnastamme. Lisäksi johtotehtäviin saatetaan valita ajan hengen tavoin myös suorituskeskeisiä narsisteja. Tällainen ei todellakaan edistä kaikista heikompien ihmisten asiaa. Niinpä kulttuurimme muutoksen tulisi tapahtua ensiksi, jotta yhteiskuntamme olisi parempi paikka elää myös niille, jotka eivät saa samanlaisia eväitä kasvuunsa kuin toiset. Eli ts. mikään poliittinen puolue, poliittinen ratkaisu, yksittäinen poliitikko tms. ei ole tähän avain, vaan kokonaisvaltainen ihmisten ajattelun muutos.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kts. myös:"Syntipukkisyndrooma"
Kommentit