Ihmisten käyttäytymisessä on selkeästi huomattavissa nk."syntipukkisyndrooma". Kun katsoo tämän päivän mediaa ottamatta nyt kantaa, onko esim. Anneli Auer syyllinen tai ei (kun ei sitä voi tietää), ja josta Jukka Relander myös kirjoitti mielenkiintoisen blogin tänään 20.9.2011:"Entä jos Auer onkin syytön?" niin yleensäkin syntipukkisyndroomassa on huomattavissa, että mahdolliset omat epäonnistumiset ja väärät teot laitetaan yhden ihmisen harteille ja näin vältytään kohtaamasta omia heikkouksia. Yksi syntipukki uhrataan muiden syntien vuoksi.

Politiikassa syntipukkien etsiminen vaikuttaa myös olevan hyvin yleistä. Yhtä poliitikkoa saa haukkua mielin määrin, vaikka muut poliitikot eivät olisi yhtään sen "synnittömämpiä". Harva uskaltaa myös puolustaa tätä syntipukkia, koska pelkää itse tulevansa kiusatuksi. Koulukiusaamisessa on myös huomattavissa sama asia ja työpaikkakiusaamisessa. Ja vaikea aina tietää, kuka tällaisen uhriksi joutuu, mutta erottautuminen massasta lienee yksi syy sekä poliitikkojen keskuudessa korkea asema, jota kadehditaan.

Jokainenhan ihminen on toki joskus kateellinen, mutta kateuden voi kuitenkin purkaa viisaasti, eli keskittymällä miettimään, mitä tuolla toisella on, jota itsekin haluan ja sitten pyrkiä omilla ansioilla saamaan se, esimerkkinä naapurin uusi auto:

- Rakentavassa kateudessa tätä autoa kadehtiva hankkii kenties lisätyön itselleen, jotta voisi saada samanlaisen auton.

- Tuhoavassa kateudessa taas autoa kadehtiva menee naarmuttamaan naapurin autoa, rupeaa mustamaalaamaan kohdettaan tai muuten hankaloittaa tämän elämää. Samalla hän ei pääse irti tästä epämiellyttävästä tunteesta eikä kohtaa sitä. Se on lapsenomaista suhtautumista kateuden tunteeseen, jota ei olla kenties opeteltu käsittelemään omassa lapsuudessa.

Lopuksi:

- Miten syntipukkisyndroomaan mukaan menemisen voisi sitten välttää, herää kysymys:

Itse vastaisin, että kyseenalaistamalla. Halulla nähdä totuus. Kyseenalaistamalla se ihminen, joka haukkuu toista. Luottamalla useampiin lähteisiin kuin vain yhteen. Tutustumalla itse ihmiseen ja tekemällä omat johtopäätökset. Välttämällä antamasta moraalisia tai muita tuomioita, jos ei tunne ihmistä eikä ole asiaan perehtynyt. Suhtautumalla avoimesti uusiin ihmisiin. Uskomalla ihmisen kykyyn muuttua ja kehittyä sekä oppia virheistään. Olemalla armollinen ja empaattinen. Puuttumalla. Kohtaamalla omat heikkoudet ja tunteet kantamalla niistä vastuun. Olemalla sekoittamatta omia tunteitaan esim. omaan työhönsä, eli ts. olemalla ammatillinen. Eiköhän sillä pääse alkuun ;-).

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

www.maria.rajakari.palvelee.fi