Näin Isänpäivän lähestyessä on hyvä miettiä isien merkitystä lapsille ja koko perheelle. Merkitystä ei sovi vähätellä. Naisena voin myös allekirjoittaa toteamuksen, jonka mukaan tutkitustikin iseillä on suuri merkitys myös tyttölapsen kehitykselle hänen ensimmäisenä kokemuksena miehistä.Tytär tarvitsee positiivisen mallin vastakkaisesta sukupuolesta, joka hyväksyy hänet varauksetta. Jos tytär ei kuule isältään positiivista kannustusta, hänen on vaikea uskoa sitä kenenkään muunkaan miehen sanomana myöhemmin.
Isyyden tukemisesta yhteiskunnallisesti puhutaan myös yleisesti ja sitä pidetään tärkeänä. Helsingin NMKY:n kehitysjohtaja kirjoittaa blogissaan: "Tukitoimet kohdistuvat usein pikkulapsiperheisiin ja ovat luonteeltaan taloudellisia. Palveluiden kehittämisessä, erityisesti ongelmia ehkäisevässä toiminnassa, on työtä. Palvelut eivät näytä tavoittavan miehiä. Tai tavoittavat usein vasta silloin, kun ongelmat ovat jo kasautuneet ja elämä on muutenkin kaoottista. Suhteet lapsiin ovat jo tuhoutuneet ennen avun saantia." Tämän taustalla on varmasti myös se, että suomalainen mies hakeutuu yleensä avun piiriin vasta kun se on muodostunut nk. "elämän ja kuoleman kysymykseksi". Ensi- ja turvakotien liiton tutkimuksen mukaan (Miesten kriisikeskuksen ylläpitäminen 2003-2006) miehet kokivat avun hakemisen vaikeana, mutta avun piiriin päästyään he kertovat ongelmistaan avoimesti:
- Itseäni kosketti miesten tuntema epävarmuus sekä miehenä olemisesta että ratkaisuista elämän kriisitilanteissa. Heikkouden ja haavoittuvuuden osoittaminen on edelleenkin kulttuurissamme miehille vaikeaa. Mies kyllä puhuu auttajalleen, mikäli tilanne on sellainen että hänen mieheytensä ei ole uhattuna, kertoo tutkimuksen tekijä VTT Leo Nyqvist Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitokselta.
Miehille tarjolla olevan avun keskittyminen voittopuolisesti päihde- ja mielenterveyspalveluihin vahvistaa käsitystä, että ongelmien määrittelyssä on unohdettu miesten itsensä subjektiivisesti kokemat ongelmat. Ongelmamieheen yleisesti liitettyjä määreitä ovat puhumattomuus, tunneilmaisun puute sekä kyvyttömyys huolenpitoon ja toisista välittämiseen. Kriisikeskuksen kokemus osoittaa nämä piirteet suurelta osin myyteiksi, joilla on vain vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Miehet hakeutuivat kriisikeskukseen juuri siksi, että heillä on kyky välittää ja he tuntevat huolta sekä vastuuta itsestään ja lähimmistään.
Parisuhdeongelmat olivat miehille tyypillisin syy hakea apua kriisikeskuksen toiminnassa. Lisäksi eron jälkeiset lasten tapaamiskiistat aiheuttivat ahdistusta. Isät ja lapset ovat vieläkin usein suojattomia lasten huoltajuudesta ja sijoituksista päätettäessä eron jälkeen. Vuonna 2006 julkaistussa eräässä toisessa tutkimuksessa selvisi, että lapsi määrätään edelleen, kaikista oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvopuheista huolimatta, asumaan isän luo vain joka kolmannessa käräjäoikeuden päätöksistä.
Miesten aseman sekä isien aseman parantamisessa lienee siis yhä paljon työtä. Kriisikeskus-tyyppinen toiminta matalan kynnyksen avuntarjoajana miehille voisi toimia. Kriisikeskuksen asiakaskyselyssä mies–nainen -työpari todettiin hyväksi, joskin kannatusta sai myös yksilötyö miesterapeutin kanssa. Auttajan sukupuolella on hoitosuhteessa merkitystä, mutta varsin usein miehet haluavat tilanteeseensa myös naisnäkökulman. Olisi hyvä miettiä myös keinoja, miten isiä saataisiin osallistumaan enemmän perheensä toimintaan, koska hyvän isä-lapsisuhteen on todettu tuottavan hyviä terveysvalintoja sekä olevan myös suojaava tekijä avioeron yhteydessä ja varsinkin nykypäivänä miehillä työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on iso haaste.
Lopuksi toteaisin, että itselleni näin KD-Naiset naisjärjestön aktiivisena toimijana myös miesten ja isien hyvinvointi on tärkeä asia. Toivotankin kaikille iseille hyvää tulevaa isänpäivää! 
Maria Rajakari, KD-Naiset Uusimaa puheenjohtaja
- Linkit: Miesten kriisikeskus
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kommentit