Olen miettinyt, miksi politiikka on niin kovaa kilpailua. Yksi syy on varmasti se, että nk."työpaikat"/luottamustoimet ovat väliaikaisia, eikä koskaan voi tietää, että jatkuuko oma työ. Työelämässä oman työpaikan jatkuvuudessa voi olla varmempi, varsinkin jos kysymyksessä on vakituinen työ tai virka. Ei ole pelkoa omasta ja perheen toimeentulosta. Pelko taloudellisesta turvasta tekee ihmisen raadolliseksi.

Toiseksi politiikka houkuttelee sellaisia ihmisiä paljon, joita kiinnostaa valta, eikä todellisuudessa asioihin vaikuttaminen. Lisäksi huippupoliitikkojen ympärillä pyörii varmasti paljon pyrkyreitä, joiden tavoitteena on hyötyä hänestä. Vaikea tietää, kenen motiivit ovat puhtaat. Mielestäni valta ei sinänsä turmele,vaan jos ihminen on sitä sorttia, että valta kiinnostaa asioita enemmän, se turmelee joka tapauksessa. Silloin ihminen ei ole tarpeeksi vahva, vaan todellisuudessa hyvin heikko. Politiikassa ihmisen täytyy olla hyvin vahva, jotta ei muuta toimintapojaan, vaikka pelottaisikin jatkuuko oma työ vai ei. Kuitenkin pidemmällä tähtäimellä uskoisin, että sellainen työ, jossa ollaan tosissaan, kantaa kuitenkin pidemmälle, tai jos ei kanna, uraa kannattaa luoda muuallakin, jotta ei ole esim. vain politiikan varassa.

Loppujen lopuksi poliitikan teko ei ole muuttunut yhtään, vaikka elämme nk. sivistyneemmässä ajassa kuin vaikkapa muinaisessa Roomassa. Valtapeliä on yhä olemassa, sanonta:"Politiikassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja" ei ole muuttunut. Ihminen on ihminen, vaikka "sivistyisikin" enemmän. Ihmisellä on taipumus myös pahuuteen. Kaikista vaarallisinta on itseasiassa ajattelu, jossa itseä pidetään sellaisena, joka on pelkästään hyvä ja muut ihmiset tai ihmisryhmät ovat pelkästään mustavalkoisesti pahoja.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

www.maria.rajakari.palvelee.fi