Eilen 16.9.11 bloggasin kristittyjen yhteyden ja yhteistyön merkityksestä Uudessa Suomen blogipalvelussa. Nyt ajattelin kirjoittaa siitä yleisesti. Oman edun tavoittelu ja yksilökeskeisyys ovat lisääntyneet nykymaailmassa. Sinänsä oman edun tavoittelulla ei pidemmällä tähtäimellä saavuteta omaakaan etua, koska siinä oman edun tavoittelija tekee itselleen hallaa myös. Hän ei ymmärrä, että yksilökeskeisellä ajattelulla saavuttaa ehkä lyhyemmän tähtäimen etuja, mutta toisten ihmisten kunnioitusta, arvostusta, omaa mielenrauhaa sekä pysyviä hyötyjä itselle ja muille/yhteisölle ei sillä saavuteta.
Oman edun tavoittelu rikkoo myös yhteisön yhtenäisyyttä sekä vaarantaa sen kasvun ja menestyksen kääntämällä ihmiset toisiaan vastaan. Siksi myös tällaiselle yhteisölle loppujen lopuksi käy huonosti. Se kriisiytyy ja/tai hajoaa. Johtajuus on siinä myös ratkaisevassa asemassa eli jos johtaja/johtajat ei nk."puhalla pilliä" poikki yhteisön edun nimissä tällaiselle käytökselle, vaan pahimmassa tapauksessa jopa itse suosivat sellaista niin sellaiselle yhteisölle käy kuten Rooman valtakunnalle aikoinaan, jonka hallitsemisessa käytettiin "Hajota ja hallitse"- taktiikkaa (lat. Divide et impera) ja joka lopulta tuhosi itse itsensä kaatumalla sisäisiin ristiriitoihin.
"Hajota ja hallitse"-taktiikalla voidaan hallita suuriakin massoja. Kun valta/ihmisten yhteisön keskittymät jakautuvat moneen eri osaan, niillä on yksinään vähemmän vaikutusvaltaa kuin yhdessä, koska yhteistyössä on todella voimaa. "Myymällä" tällainen ajattelu ihmisille eli ts. oman edun tavoittelu ja yksilökeskeisyys ihmisille, joka ehkä vaikuttaa ajatuksena helpolta ja varmalta tieltä turvata oma selusta ja hyvinvointi, todellisuudessa voidaan vaikuttaa siihen, etteivät ihmiset enää demokraattisesti voi saada aikaan niin paljon kuin suurempana joukkona voisivat saada. Tällöin myös todellinen yksilön etu kärsii, koska kaikki aika meneekin keskinäisiin välinselvittelyihin ja valtataisteluihin, jolloin aikaan ei saadakaan niin paljon hyötyjä, jotka hyödyttäisivät myös itse yksilöä, kun ilman oman edun tavoittelu-ajatusta saataisiin aikaan. Yhteisön etu palvelee myös pidemmällä tähtäimellä yksilön etua.
Se, että ajetaan yhdessä yhteisön etua, ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö joukkiossa voisi menestyä paremmin ne, jotka tekevät töitä sen eteen ja sen ansaitsevat. Se ei tarkoita kaikille kaikkea samaa vaan se on oikeudenmukaista ajattelua, jossa tehdään asioita yhteiseksi parhaaksi ja ne, jotka hoitavat yhteisiä asioita hyvin, saavat siitä palkinnon ja sehän on oikeudenmukaista. Työnteosta palkitaan. Me olemme vaan "ostaneet" pikkuhiljaa tällaisen yksilökeskeisen ajattelun kyseenalaistamatta sitä ollenkaan, ja siksi se tuntuu myös niin luontevalta, vaikka oikeasti olemme astuneet ansaan. Yksilön etu on yksilön etu vain kun se tehdään kaikkien parhaaksi. Jos sellaista ajattelua suosittaisiin enemmän, yhteiskuntamme pahoinvointikin varmasti hellittäisi. Me tarvitsemmekin nyt niskaotteen ahneudestamme.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kommentit