Masennusta sairastava saatetaan leimata nyky-yhteiskunnassamme "hulluksi" sekä esimerkiksi sairausvakuutusta haettaessa vakuutus voi jäädä saamatta ainakin siksi aikaa, kunnes tervehtymisestä on kulunut kaksi vuotta. Kuitenkin masennuksen kohdalla, verrattuna muihin mielen häiriöihin, voidaan ottaa esille myös sen yhteiskunnallinen näkökulma:

"Valtiotieteen tohtori Jukka Tontti onkin tutkinut masennusta yhteiskunnallisena ilmiönä. Hänen mukaansa masennus ilmenee erilaisissa kulttuureissa eri muodoissa. Yksilöllistä menestystä arvostavissa teollistuneissa yhteiskunnissa masennusta pidetään kansantautina, kun taas yhteisöllisissä kulttuureissa mm. Afrikassa masennus on usein vaikeasti tunnistettavissa.

Yksilöllisyyttä korostavissa yhteiskunnissa jokainen on vastuussa omista tekemisistään, myös epäonnistumisistaan. On jatkuva paine selvityä ihmissuhteiden, työn, omien pyrkimysten ja tarpeiden, tunteiden, lapsuuden ja kanssaihmisten asettamien odotusten ristivedosta niin, että pärjäisi, tuottaisi ja kehittyisi – menisi koko ajan eteenpäin, toteaa Tontti Lääkärilehdessä 27.11.2009 no. 48. Kun sitten odotukset eivät toteudu, tulee halu vetäytyä, hakea omaa aikaa ja pysähtyä. Kun tähän ei ole mahdollisuutta, ihminen masentuu. Masennus on Tontin mukaan luonnollinen selviytymiskeino. Masennukseen liittyy aina pysähtyminen ja elämän merkityksen pohtiminen. Masennus sinänsä ei ole sairaus, vaikka vaikeaan masennukseen liittyy diagnoosi, lääkitys ja terapia. Masennus on paljon monimuotoisempi, kuin se yleensä ymmärretään. Masennus on etenkin tätä aikaa kuvaava oire, joka saa kasvuvoimaa siitä, että maailma ja yksilö ottavat entistä kovemmin mittaa toisistaan."

Narsismi, mikä sinänsä on jo ymmärtääkseni tautiluokitukseltaankin vakavampi häiriö kuin masennus, vaikuttaa silti masennuksen lisäksi "kukkivan" nyky-yhteiskunnassamme. Masennukseen verrattuna kuitenkin varsinaisesta narsistisesta häiriöstä parantuminen on epätodennäköistä, mutta ylipäätään narsismi voi yhteiskunnassamme kuitenkin "kukkia". Pohjimmiltaan narsistikin kaipaa rakkautta, jonka saaminen on jäänyt kenties vajaaksi omassa lapsuudessa. Myös "narsistisen asenteen ja käyttäytymisen on arvioitu lisääntyneen nyky-yhteiskunnassa, joka kannustaa itsekeskeisyyteen ja häikäilemättömään oman edun tavoitteluun", Turun Sanomat 16.8.2010 kirjoittaa.

Lisäksi keskimäärin yli 800 000 suomalaista syö mielialalääkkeitä selvitäkseen arjen ja töiden paineista. Huikea luku!

Yhteiskuntamme muutoksen onkin lähdettävä ennenkaikkea mielestäni yksilötasolta, toki muutoksia ylempänäkin päättäjätasolla voidaan tarvita, mutta muutoksen avaimet ovat ensinnäkin lähimmäisen rakkauteen sekä yhteisöllisyyteen perustuvan elämäntavan vaalimisen aloittaminen ihan ruohonjuuritasolta. Kun pohja on kunnossa, voidaan sen päälle paremmin rakentaa jotain kestävää. Ehkä me suomalaiset toisiemme syyttelyn sijaan sekä itsesäälissä rypemisen sijaan, voisimmekin jokainen miettiä, kuinka aloittaa itse muutos itsestämme? Vai jäämmekö todella "Murheellisten laulujen maaksi"?

Eppu Normaali:"Murheellisten laulujen maa" elokuvan: "Häjyt"-meiningeissä:

http://www.youtube.com/watch?v=bXF-VFypIic